Pakkasrintama oli lauhtumassa ja tallillekkin uskalsi lähteä. Matkan nimittäin taitoin bussilla ja kävellen, eihän -25 asteen pakkasessa sitä tekisi kukaan. Tarkoitukseni oli ollut tulla jo ennen joulua Alpoa tervehtimään, mutta joulukiireet sivuuttiávat tallityöt, ainakin vanhempien mukaan. Kello oli vasta vähän yliyksitoista saapuessani tallipihalle. Piha oli vast'ikään aurattu, mutta tuoreita hevosenkengän jälkiä näkyi joka puolella. "Hevoset on ilmeisesti päästetty jo tarhoihin", tuumailin itsekseni tarhoille päin kävellesäni. Muutama hevonen katseli kulkuani ponitarhalle, missä kolme shetlanninponie kyhnöttivät kylki kyljessä tarhan kauimmaisessa nurkassa. Vierivieressä ponit seisoivat lumihangessa, edes alkanut lumisade ei niitä tuntunut haittaavan. Alpo ja Tilda rapsuttelivat toisiaan sään kohdalta hampaillaan, Kaapo taas näytti siltä että se oli vielä "märehtimässä" aamuheiniään. Enhän minä Alpoa ollut pois tullut hakemaan, joten en viitsinyt keskeyttää kaverusten leikkejä kutsumalla ruuna luokseni rapsuttaakseni sitä, joten tyydyin pelkästään katselemaan karvapalloja.
Palattuani tallipihaan kiiruhdin sisälle talliin, sillä lumisade alkoi hieman kiihtyä. Tallissa ei sentään ollut yhtä aavemaisen hiljaista kuin ulkona, sillä hieman kauempaa kantautui radion ääni - hoitajienhuoneesta, epäilin minä - ja eräässä karsinassa oli kottikärryt puolillaan lantaa ja heiluva talikko. Talikon päässä oli tietenkin itse tallin omistaja, joka huomasi minut hetken seistyäni ovenpielessä ja hänen touhujaan katseltuani. Sainkin oikein lämpimän tervetulotoivotuksen tallilleni esiteltyäni itseni. Juteltuamme hetken niitä näitä, kysyi Miltsu, olinko ajatellut siivota Alpon karsinan. "Sitähän minä tässä olinkin tulossa tekemään, mietin vain mistä löydän kottikärryt", vastata töksäytin. Sainkin vastauksen kottikärrypulmaani ja menin Alpon karsinalle talikko kourassa. Eihän Alpon karsina niitä siisteimpiä ollut, mutta olin minä sotkuisempiakin nähnyt. Keräsin kikkareita kärryyn, kun Miltsu lopetti karsinan siivoamisen ja kysyi ohimennen tarvitsenko apua. "Enköhän minä pärjää", hymähdin vastaukseksi. Tallin omistajan jatkettua matkaa ja siitä viisi minuuttia eteenpäin oli Alponkin karsina puhdas. Ehkä hieman liiankin tarkkaan karsinaa syynäsin, mutta olinkin siivousintoilija, joka nauttii saadessaan siivota huonettaan ja järjestellessään kirjahyllyään yhä uudelleen ja uudelleen. Sen verran siististi ruuna oli kuitenkin ollut, etten katsonut tarpeelliseksi lisätä uusia alusia, tarkistin vain veden ja kävin tyhjentämässä kottikärryt ja palauttamassa ne paikoilleen.
Tallikäytävällä kuljeksiessani huomasin, että kaikki muut karsinat olikin jo siivottu. Jos siis tahdoin ehtiä auttamaan tallin siivouksessa, saisin herätä vieläkin aikaisemmin. Kävin katsomassa rehuvaraston ja satulahuoneen puolella tarvittaisiinko siellä apua. Hiljaista kuitenkin oli ja satulahuoneessa Alpon satulaa tutkittuani jouduin pettymyksekseni totetamaan, että se oli vasta hiljattain rasvattu. Kotiinlähtemisaikeissani näin vielä Miltsun tallikäytävää lakaisemassa. Vaikka hän kovin keskittynyt työhönsä olikin, vilkutti hän näkemiin. Lähdin kävelemään takaisin bussikatokselle nostaessani takkini kaulukset ylös, sillä viima oli vain yltynyt. Puristin bussikorttia kädessäni toivoen, että linja-auto olisi tämän kerran edes ajoissa...
Kirjoitin yhden tarinan jo ennen joulua, mutta valitettavasti onnistuin poistamaan sen ennen kuin sain sen lähetetyä. :/
Mukava että tulit tallille vaikket nyt itse Alpoon niin kovasti päässytkään tutustumaan. Mukava että heti ensimmäisellä kerralla jo puhdistit ponin karsinan. Pienenä vinkkinä että päivinä jolloin ponia ei pääse harjailemaan, voi vaikkapa keräillä mahdollisesti tallikäytävälle jääneitä tavaroita ja viedä ne niiden oikeille paikoille, ja vaihtaa satulan alle toisen satulahuovan jos se on likainen. Aikaa voi käyttää tietenkin myös tutustumalla tallin muihin eläimiin. Mutta ihan mukava hoitamisen aloitustarina, kirjoitusvirheitä en löytänyt, saat 20p.
Pääsivu 
