Innan päiväkirja

Saavuin ensimmäistä kertaa Tuurilaan hoitomielessä. Olin viime viikolla käväissyt täällä ja silloin päättänyt ottaa hoitsukseni Innan. Samana iltana soitin tallille ja kysyin tammaa hoitsuksi. Sain alkaa hoitaa ja siitä vasta riemu alkoi. Inna on ihana kimotamma vailla vertaa. Tänään olin siis hoitamassa. Astuin innoissani talliin ja etsin heti Innan karsinan. Ensin tamma vain seisoskeli ja eikä huomannutkaan minua, tuijotteli vain kalterien läpi, mutta ennen kuin astuin karsinaa, muistin taskuuni eksyneen porkkanan. Avatessani ovea katkaisin pienen palan siitä ja sujautin loput taskuuni. Astuin rauhallisesti karsinaan ja väistin ensimmäiseksi vahvan tönäisyn, kun Inna alkoi kerjätä namia. Tarjosin ponille porkkanaa ja heti se rauhoittui. Naurahdin ja annoin porkkanan kokonaan Innalle. Huomasin ovessa harjaämpärin ja niinpä nappasin sieltä pölyharjan. Aloin harjata tuota kimoa pikkuponia ja pian se olikin puhdas pölyistä sekä vitivalkoinen. Koko ajan Inna yritti pyöriä karsinassa, mutta rauhoittelin sitä rapsuttelemalla ja silittelemällä. Ehkä uusi ihminen jännitti. Laitoin harjan takaisin ja otin kaviokoukun. Nostelin jalat yksi kerrallaan ja puhdistin kaviot liattomiksi. Inna oli jo melkein harjattu mutta vielä täytyi hieman siistiä tamman pitkää ja kuritonta harjaa. Otin siis ämpäristä harjakamman ja aloin sukia harjaa paremmaksi. Nyt oli hoitsuni valmis ja katselinkin hetken sen kaunista päätä. Rapsuttelin Innan kaulaa ja se alkoi rentoutua. Sitten jouduin jättämään sen hetkeksi sillä lähdin etsimään toimistoa. Löysinkin sen tallin toisesta päästä. Kun toimisto olikin tyhjä, lähdin kentälle katsomaan.

Aurinko porotti kuumana ja minulla oli todella jano. Löysinkin tallin omistajan miltsun pitämästä tuntia yhdelle ratsukolle. Kentällä ravasi kauniisti muodossa komea kimo poni, keksin sen Rayksi. Huhuilin miltsua kentältä ja hän tuli aidan viereen. Kerroin hänelle ensimmäisestä harjauksestani ja hehkutin kuinka Inna on ihana. Hän naurahti ja totesi että pidän todellakin Innasta. Kuitenkin hän joutui mennä jatkamaan tuntia ja niinpä minä lähdin takaisin talliin. Etsin pesupaikalta sienen sekä ämpärin ja otin vettä mukaan. Jatkoin karsinalle ja puhdistin juoma- ja ruokakupit huolellisesti. Ruokakupissa oli kivennäistä, Inna ei ilmeisesti pitänyt siitä. Yritin syöttää rehua kädestä ja Inna maistoi vähän ja söikin kaiken loppuun kädestäni. Välillä on kumma juttu että kupista ei ruoka kelpaa mutta kädestä kyllä. Siivosin myös suolakiven valkoiseksi. Sitten vein likaisen veden pois ja otin uutta kirkasta vettä. Jatkoin tällä kertaa satulahuoneeseen. Laskin ämpärin sienineen penkille ja etsin Innan suitset naulakosta. Löysin ne pian ja päätin siis pestä ne. Etsin vielä satulasaippuan ja löysinkin sellaisen vasemmasta nurkasta. Avasin suitset ristityksestä ja aloin purkaa osia. Pesin suitsien remmit yksi kerrallaan ja huuhdoinkin kunnes kaikki oli pesty. Kiillotin myös hieman kuolaimiakin. Sitten kokosin suitset uudelleen ja laitoin paikalleen. Lähdin sitten taas tallin puolelle. Palautin myös sienen, saippuan ja ämpärin.

Olin jo melkein valmis, enää karsina putsattavana. Avasin karsinan oven ja taputtelin taas hetken Innaa. Sitten laitoin sille riimun päähän ja siirsin tamman tyhjään karsinaan sillä juuri sen asukas oli nyt tunnilla. Inna jäikin sinne rauhassa seisoskelemaan ja katselemaan toimiani. Hain rehulasta kottikärryt ja talikon ja vei ne Innan karsinan eteen. Putsasin karsinan perin pohjin ja tasoitin vielä aluset. Kun karsina oli siisti, kippasin lannat niille tarkoitettuun kasaan ja palautin kottarit paikoilleen. Palasin talliin ja talutin hoitsuni riimusta takaisin omaan karsinaansa. Ennen kuin lähdin menin vielä karsinaan, silittelin ja rapsuttelin ihanaa hoitohevostani. Vietin hetken aikaa vain ajatellen Innaan ja minun tulevaisuuttani, mitäköhän tulisi vastaan. Toivottavasti yhteinen tiemme on pitkä ja mukava, eikä turhia vastoinkäymisiä tapahtuisi. Havahduin mietteistäni ja hyvästelin Innan suukottamalla sitä turvalle. Suljin huolellisesti karsinan salvan ja astelin tallista ulos. Kävellessäni tallin nurkalle, jonne olin pyöräni jättänyt, huikkasin vielä heipat miltsulle joka olikin juuri lopettelemassa tuntiaan. Nostin pyöräni ja aloin iloisena polkemaan kotia kohti.


Ohhoh onpas meillä ahkera hoitaja. No ei siinä mitään pahaa ole Tarinassa ei oikeastaan ollut hirmuisesti mitään isompia kirjoitusvirheitä. Hienoa että olit muistanut kappalejaot. Mukavaa että tutustuit poniin rauhassa ja superhyvä idea puhdistaa ponin varusteitakin välillä, niitä kun ei ole kovasti aikaisemmin hoidettu. Saat tarinasta 25p.

Tarvoin tallille ainakin puolen metrin korkuisessa hangessa ja kovassa lumipyryssä. Kun vihdoin pääsin talliin, ensimmäiseksi istahdin penkille lämmittelemään kylmettyneitä näppejäni. Olin kerrankin ryhdistäytynyt ja noussut jo aikaisin, jotta ehtisin auttelemaan aamutallissakin. Lotta olikin jo jakanut heinät parille hevoselle. Kysyin häneltä, tarvitseeko apua ruokkimisessa ja karsinoiden putsaamisessa. - Se olisi todella mukava juttu, antaisitko vaikka Reetalle, Ilonalle ja Sukalle pari siivua kuivaheinää? hän vastasi. Astelin rehulaan ja heti edessäni kohosi iso kasa heinää. Nappasin ensimmäiset kaksi siivua, ja suuntasin Reetan karsinalle. Avasin salvan ja Reetta meinasi jo heti hyökätä syömään. Vein heinät selkäni taakse, ja osoitin isoa tammaa siirtymään. Sitten kippasin appeet sille ja taputin kaulalle. Kipaisin hakemassa seuraavan satsin ja tällä kertaa suuntasin Ilonan luo. Tämä tamma osasikin odottaa kiltisti ja sai tuplamäärän rapsutuksia. Viimeisenä oli kohtalaisen kookas suokkiruuna Sukka, joka kopisteli jo odottavasti. Uuden heinälastin kera kävelin sen luo ja avasin taas reippaasti oven samalla väistättämällä hevosta. Sukka alkoi pyöriä karsinassaan mutta rauhoittui kun heitin annoksen sille. Seuraavaksi Lotta pyysi minua vielä lakaisemaan rehulan päädyn käytävän heinistä ja turpeista. Tartuin siis luutaan ja lakaisin loput heinät hevosten karsinoihin. Kun lattialta olisi melkein voinut syödä - en kuitenkaan suosittele, Lotta kiitti ja sanoi että pärjäisi itse tästä eteenpäin. Niinpä menin vihdoinkin moikkaamaan Innaa.

Innan luona ensin vain rapsuttelin ja hemmottelin ponia sen syödessä. Annoin sen sitten nauttia ateriansa rauhassa loppuun ja päätin pestä harjat. Otin harjaämpärin ja suuntasin pesuboksia kohti satulahuoneesta hakemani mäntysaippuan kera. Laskin ämpäriin lämmintä vettä ja lisäsin lorauksen saippuaa sekaan. Upotin myös kaikki harjat ja kaviokoukun sinne. Sitten tartuin kumisukaan ja sitä vasten pesin kaikki harjat. Lopuksi vielä huuhtelin hanan alla saippuat ja kasasin kuivaustelineeseen kuivumaan. Seuraavana käsittelyyn pääsisi suloinen karvapehmustettu riimu. Kastelin sen vedellä ja hinkkasin hieman saippuoidulla sienellä. Saman kohtalon sai myös riimunnaru. Sitten ripustin nekin kuivumaan telineeseen, ja palautin saippuan paikalleen. Sitten nappasin taas yleisen satulasaippuan ja Innan ponisatulan. Laskin satulan pukille ja otin ämpäriin vettä ja hankin kaapista sienen. Saippuoin satulan huolellisesti joka kohdasta, myös jalustinhihnat. Sen jälkeen puhdistin sienen ja pyyhin kostealla sienellä saippuat pois. Lopuksi vielä kuivasin ja rasvasin valjasrasvalla tärkeät kohdat. Samalla myös saumat tuli tarkistettua. Vielä viimeisenä vahdoin jalustinremmien puolet, jotta ne venyisivät tasaisesti. Lopuksi palautin satulan ja välineet paikoilleen ja kiiruhdin tarkistamaan milloin Inna menisi tunnille.

Koska Innan tunti alkaisi vasta puolen päivän aikaan ja poni oli jo syönyt, lainasin tallin yleisiä harjoja ja astelin Innan luo. Avasin oven ja tervehdin tammaa, sillä se tuli innokkaasti luokseni kyselemään nameja. Tällä kertaa minulla ei ollut sille mitään, jottei siitä tulisi ikävää näykkimistapaa. Aloitin harjaamalla irtoliat pois, onneksi kovin mutaisia kohtia ei näin talvisin ole. Sitten otin kovan harjan ja putsasin Innan jalat lumipaakuista. Samalla selvittelin vuohiskarvatkin takuista ja tarkistin ettei ole riviä. Hieman rivinalkua oli, joten päätin tarkkailla sitä, ja jatkossa rasvata jos ihottuma pääsisi leviämään. Sitten setvin harjan ja pitkän otsatukan harjakammalla. Samaa yritin hännällekin mutta se oli kuin yksi takkupesä, joten se ei näin alkeellisilla välineillä onnistunut. Päätin heti varojeni kartuttua hankkia Innalle harjan- ja hännänkiillotesuihkeen, joka kuulemma auttaa myös selvittämään kuritonta häntää. Havahduin mietteistäni kun kuulin vaimean äänen ovelta. Nostin katseeni ja näin pienen pelokkaan tytön tapittavan minua. - Hei, tokaisin reippaasti. Tyttö näytti piristyvän ja vastasikin jo hieman hymyillen. Kysyin ratsastiko hän Innalla seuraavalla talutustunnilla. Tyttö vastasi hiljaa myöntävästi. Kysäisin haluaisiko hän tulla kanssani vielä hetkeksi harjaamaan Innaa. Hän hymyili iloisesti ja otti ämpäristä pehmeän harjan. Ajattelin että voisin toki vitkastella tässä vielä vähän aikaa jotta hän saisi hieman harjattua ponia ja tutustua siihen ennen ratsastusta. Sillä aikaa kun tyttö harjaili Innaa, päätin tehdä ponille sivuletin harjaan. Etsin ämpäristä letityskuminauhan ja yritin tuosta vain puolipitkästä harjasta lettiä vääntää. Lopputuloksesta tuli ihan kestettävä, olkoon tällä kertaa. Koska ratsastaja halusi harjailla vielä hetkisen, tein myös otsatukkaan sykerön. Sitten tyttö sanoi, että menee nyt kavereidensa luo, päätin minäkin alkaa valmistelemaan Innaa tunnille.

Hain satulahuoneesta Innan suitset ja satulan, samalla nappasin kuivaustelineestä jo kuivan riimunnarun. Laskin satulan hetkeksi maahan ja lämmittelin kuolaimia. Kun ne eivät enää olleet kylmät, laskin ohjat ponin kaulalle. Sitten otin hellästi Innan päästä kiinni ja sujautin kuolaimet ponin suuhun. Sitten kiinnitin kaikki soljet huolellisesti ja tarkistin että ne olivat sopivalla kireydellä. Sen tehtyäni nostin satulan Innan selkään ja laskin vyön. Löysäsin sitä hieman toiselta puolelta jotta vyö ylettäisi kiinni. Kiristin vyötä vain pari reikää, sitten maneesissa kiristän sitä lisää. Juuri sopivasti ratsastajakin tuli karsinalle. Napsautin riimunnarun kiinni kuolaimeen ja tyttö otti ohjat kaulalta. Samalla hetkellä kuului ratsastuksen opettajan, Katen kova ääni, joka sanoi että tuntilaiset voivat lähteä maneesiin.

Maneesissa heti ensi alkuun laskin jalustimet ja kiristin nyt lisää vyötä. Ratsastaja näytti hieman siltä ettei tiennyt mitä tulisi tehdä, joten ohjeistin ottamaan ohjista toisella kädellä, laittamaan jalustimen jalkaan ja ponnistamaan Innan selkään. Kun ratsastaja istui tukevasti tamman selässä, mittasimme yhdessä vielä jalustimet sopivan mittaisiksi. Kun sai luvan lähteä liikkeelle, kannustin Innaa reippaaseen käyntiin. Alkukäyntien aikana Kate selitti mitä tunnilla tehtäisiin, aiheena olisi voltit ja erilaiset suunnanvaihdot. Jo hetken päästä otettiin ohjat ja aloitettiin tekemällä voltit jokaisen sivun keskelle. Taluttajia ohjeistettiin olla auttamatta ensi alkuun ollenkaan, mutta jos hätätilanne tulee, voi auttaa kääntämään. Innan ratsastaja olikin yllättävän hyvä ratsastamaan vaikka olikin hieman hiljaisempi muuten. Volttien onnistuttua kaikilla hyvin Kate käski ratsukkoja siirtymään kevyeeseen raviin. Hölkkäsin Innan vierellä ja pidättelin narusta välillä jottei se menisi liian lujaa ja ratsastaja pystyisi rauhassa vielä tasapainoittamaan kevennystään. Seuraavaksi jatkettiin tekemällä voltit harjoitusravissa pitkien sivujen keskelle. Niidenkin sujuessa pyydettiin taluttajat irroittamaan narunsa ja tulemaan hetkeksi maneesin keskelle. Ratsukot jatkaisivat käynnissä, ja Kate päätti että he saisivat jo alkaa mennä hieman ilman taluttajia.

Siellä keskellä seiskoskeltuani tutustuin pariin muuhunkin hoitajaan, mutta eniten jutun juurta tuli Venuksen hoitajan Katzun kanssa. Höpöttelimme kaikkea yleistä Tuurilasta ja tietysti ylistimme molemmat maasta taivaaseen omat hoidokkimme. Pitkään emme kuitenkaan ehtineet puhua, sillä Kate pyysi taluttajat takaisin hoitsujensa luo. Seuraavana oli vuorossa yksitellen pikku pätkiä laukkaa. Kokoonnuimme pitkälle sivulle ja ensimmäisenä oleva Tako lähti. Takolla sujui hyvin, mukaanlukematta ratsastajan pientä pomppimista, ja seuraavana oli Alpo joka veti oikein tyylikkään pätkän reipasta laukkaa. Seuraavana oli Innan vuoro ja kannustin ponia laukkaan. Inna lähti sopivan reippaasti ja pysyi koko ajan käsissä. Vierellä juostessani ehdin vilkaista ratsastajaa ja hän istui ihan hyvin tasoon nähden. Pitkän sivun loputtua hidastin pidätteellä raviin ja sitten käyntiin. Laukkasimme vielä toisen kerran kunnes jatkettiin uraa pitkin ravaten. Pitkän sivun keskellä vaihdettiin suuntaa ja ravattiin taas vähän kevyttä ravia. Hetkisen Kate keskittyi saamaan kaikkien ratsukkojen ravin tasaiseksi ja kevennykset oikein. Sitten tehtiin taas suunnanmuutos koko rata leikkaalla. Kate opasti oppilaita nyt kevennyksen vaihtoon kun suuntakin vaihtuu. Sitten käveltiin taas ja tehtiin pari suunnan muutosta käynnissäkin. Lopuksi Kate pyysi ratsastajia antamaan pitkät ohjat ja kääntämään ponit kaartoon.

Karsinalla riisuimme yhdessä Innalta varusteet ja sitten veimme ne satulahuoneeseen. Sitten tyttö sopersi hiljaa jotain kyydistä ja lähti parkkipaikalle. Palasin Innan luo ja nappasin nopeasti pehmeän harjan harjatakseni sen selän ja jalat ratsastuksen jäljiltä. Myös kaviot putsasin uudelleen tilsojen varalta. Kun jokainen kavio tuli putsattua, laitoin harjat takaisin. Olimme sopineet että syömme Katzun kanssa yhdessä eväitä, joten menin Venuksen karsinalle odottamaan häntä. Pian hän tulikin takaisin harjaämpäri mukanaan. Katzu totesi että hänen täytyisi vielä harjata Venus ennen kuin olisi valmis. Odottelin ovella ja juttelimme samalla niitä näitä. Sitten menimme satulahuoneeseen ja otimme eväämme hoidokkiemme kaapeista. Samalla kun napostelimme leipää ja pähkinöitä, Katzu putsasi Venuksen suitset. Autoin häntä niin, että hän saippui ne ja minä pyyhin ja kasasin suitsia sitä mukaa.

Kun suitset oli kiillotettu puhtaiksi, menimme yhteistuumin putsaamaan hoitajattomien heppojen ja hoitsujemme karsinat. Minä päätin putsata Sandran, Pokun ja Innan karsinat, Katzu Napen, Sorron ja Venuksen. Haimme kottarit talikoineen ja aloitin Pokun karsinasta. Ruuna oli tunnilla, joten pääsin heti hommiin. Pokun karsinan saatuani ainakin kohtuullisen siistiksi, siirryin Sandran luo. Koska tamma oli karsinassaan, siirsin sen tyhjään karsinaan riimusta taluttamalla. Sandran karsinassa olikin hieman enemmän siivottavaa, sillä tamma oli ilmeisesti pyörinyt paljon ja kaikki oli aivan sikin sokin eikä siististi yhdessä kasassa kuten Innalla. Kun kuitenkin vihdoin sain urakan valmiiksi, kävin välillä tyhjentämässä kottarit, vein Sandran takaisin omaan kotiinsa ja menin Innan luo. Avasin oven ja tervehdin tammaa rapsutuksilla. Puin sille riimun ja talutin viereiseen tyhjään karsinaan. Sinne se jäi uneliaana katselemaan toimiani. Koska Inna oli hyvin siisti, sain karsinan nopeasti putsattua. Vein kottarit pois ja talutin Innan takaisin karsinaansa. Jätin kuitenkin riimun päähän sillä veisin Innan vielä tarhaan.

Muistelin että aamun säätiedotuksessa oli luvattu noin viidentoista pakkasia, joten etsin Innan puuvillaloimen ja laskin sen ponin selkään. Suoristelin loimea ja kiinnitin kaikki soljet ja lenkit. Otin myös ovesta riimunnarun ja lähdin taluttamaan Innaa ulko-ovea kohti. Pian Katzu kuitenkin huhuili minua takaani. Katzu sanoi että hänellä on kamera mukana, ja kysyi haluaisinko että hän ottaisi meistä yhteiskuvia nyt kun on ihana ilmakin ulkona. Totesin että se olisi enemmänkin kuin ihanaa ja pysäytin Innan hetkeksi. Katzu vei vielä kottarit pois ja haki Venuksen kaapista kameransa. Pihalla etsimme hyvän taustan ja otimme pari söpöä pääkuvaa Innasta ja toki myös yhteiskuvankin. Kiitin Katzua ja jatkoimme matkaa tarhoille. Koska Cindy oli vielä tunnilla, Inna joutui jäämään yksin tarhaan, mutta onneksi oli muita hevosia viereisissä tarhoissa. Palasin talliin ja otin vielä kuivaustelineestä Innan kuivuneet harjat ja vein ne ämpärissä takaisin tamman oveen. Mietin että nyt olinkin jo valmis ja soitin isälleni että voisi tulla hakemaan.

(hups, huomasin vasta sitten, kun tarina oli valmis, ettei ykkös tasolla saa vielä taluttaa hoitsuaan tunnilla, mutta toivottavasti se ei tällä kertaa haittaa)

Pitkä ja kiva tarina, joo tuo talutusjuttu oli vasta kakkostason juttuja muttei se tälläkertaa haittaa etukäteen jo vinkkinä kakkostasolle että noilla talutustunneilla ei oikeastaan vielä poneilla tai hevosilla laukata, vaan ravataan ja mennään käyntiä. Tarinassa oli kivaa kerrontaa ja vuodenaika tuli hyvin esiin. Kuten välikommentissa sanoin jo, kivasti olet henkilökuntaa käyttänyt ja mukavaa että olet muidenkin hoitajien kanssa ystävystynyt. Mukava että omatoimisesti keksitte noita karsinoita puhdistaa, kiitos siitä. Kirjoitusvirheitä en jälleen löytänyt. Saat 45p (:

Hytistelin astuessani talliin. Ulkona oli aivan tajuttoman kylmä pakkanen. Ensiksi menin moikkaamaan Innaa ja annoin sille kuppiin porkkananpalasen. Tamma rouskutteli herkun tyytyväisenä, ja aloin heti harjaamaan sitä. Tänään suunnitelmissa oli mennä kentälle taluttelemaan, ja hieman muistelemaan talutuksen periaatteita. Harjasin huolellisesti Innan selän ja kaulan. Jalat olivat aivan kurassa, joten jouduin kuluttamaan hieman enemmän aikaa siihen. Kun Innan kintut olivat hieman puhtaammat, otin kaviot ja selvitin ponin harjan. Jäin hetkeksi rapsuttelemaan ja hellimään rakasta hoitsuani, ja muistelin ensimmäistä hoitokertaani. Jo silloin olin aivan täysin rakastunut tähän suloiseen kimoon poniin, eikä ajatukseni olleet muuttuneet lainkaan. Inna lepuutti takajalkaansa ja ummisti silmänsä, kun rapsuttelin sitä korvan takaa. Poni rentoutui ja nautti kun sitä hoivattiin. Kuitenkin pian minun olisi mentävä tarkastamaan, mitä tunteja Inna menisi, joten jouduin jättämään sen napostelemaan päivälliseltä jääneitä heiniä.

Toimistossa katsoin tuntilistaa, ja huomasin Innan menevän vasta illemmalla yhdelle koulutunnille. Päätin siis nyt lähteä taluttamaan ponia kentälle. Koska Inna oli harjattu, voisin mennä suoraan varustamaan sitä, ja niinpä astelin kohti satulahuonetta. Nappasin mukaani ponin suitset, liinan sekä raipan. Karsinalla puin ensin Innalle suitset varovaisesti, sillä se hieman näytti arkovan päätään. Tarkistin, ettei sen päässä olisi haavoja tai muita naarmuja, mistä se olisi voinut johtua. Huomasin vasemman silmän alapuolella pienen naarmun, mutta se ei näyttänyt vakavalta. Kuitenkin huomautin asiasta Miltsulle, ja hän pyysin hieman rasvaamaan sitä. Samalla muistin Innan alkavan rivin, ja päätin kentältä tullessani putsasta vuohiset oikein kunnolla. Lopulta kiinnitin liinan ja laitoin lämpimät toppahanskat käteeni. Nappasin vielä raipan, ja lähdin taluttamaan kentän suuntaan.

Kun olimme perillä, aloitin ensin kävelemällä oikeaan kierrokseen hieman uran sisäpuolella tehden välillä pysähdyksiä ja peruutuksia. Inna oli peruutuksissa hieman kankea, eikä helposti väistänyt. Jouduin avittamaan raipan kosketuksella, mutta pian poni tajusi idean. Tuumailin, kuinka ihanan lämmin maneesissa olisi, mutta siellä oli parhaillaan estevalmennus, joten sekaan en ajattelut mennä. Pakkanen puri nenänpäästä ja vedin takin vetoketjun aivan leukaan asti. Innalla taasen ei näyttänyt olevan kovin kylmä, olihan sillä paksu talvikarva lämmittämässä. Seuraavaksi vaihdoin suuntaa ja tein samoja harjoituksia taas uudelleen. Inna näytti vihdoin oivaltavan pysähdyksen myös ilman, että minun tarvitsi lainkaan pidättää liinasta. Sitten ravailimme pari kertaa pitkillä sivuilla, ja ponista näytti löytyvän rutkasti vauhtia! Minun oli vaikea pysyä perässä epätasaisella pohjalla Innan reippaassa ravissa. Unelmoin jo ratsastavani sillä aivan yksin, ja näin meidät laukkaamassa auringonlaskuun. No jaa, ei ehkä aivan mahdollista, mutta ainahan voi uneksia. Lopuksi vielä kävelimme tehden useita voltteja ja suunnanmuutoksia, kunnes palasimme talliin, sillä kylmyys alkoi jo turruttaa meidät molemmat.

Tallissa riisuin Innan suitset, ja hain sille ponin oman loimen. Innan lämmitellessä puhdistin sen kaviot ja otin nyt työkseni harjata kaikki lika pois vuohiskuopista. Otin jalkaharjan ja selvittelin aluksi takkuiset vuohiskarvat, kunnes pääsin kunnolla siistimään sen alkavaa riviä. Kokemuksesta tiedän, ettei rivi ole kiva kaveri, vaan se pitäisi hoitaa heti pois. Urakan vihdoin ollessa valmis, kysyin Miltsulta vielä vuohisrasvaa, ja hän sanoi sitä löytyvän toimiston lääkekaapista. Hain purnukan ja sivelin pehmeää rasvaa rohtuneen ihon päälle. Kaiken päätteksi vielä harjasin Innan kauniin pään, kunnes suuntasin kohti satulahuonetta.

Oli jälleen aika pestä satula sekä suitset. Otin yleiskaapista satulasaippuan ja nappasin ensin käsittelyyni suitset. Rasvasin ja putsasin ne huolellisesti, sillä kentällä taluteltuani Inna oli useasti halunnut tonkia lunta, ja suitset olivat päässeet kastumaan. Kun ne olivat valmiit, otin satulan. Sen pestyäni vaihdoin vielä jalustinremmien puolta, ja kiillotin jalustimiakin. Sitten kun vihdoin molemmat varusteet olivat siistimmät, palautin tavarat paikoilleen, ja jatkoin taas matkaa kohti toimistoa. Toimiston kaapista etsin Helosania, ja päätin hieman levittää sitä Innan haavaan. Karsinalla poni ei kyllä kovin ilahtunut ajatuksesta, eikä millään antanut ottaa päästä kiinni. Pullo näytti niin pelottavalta, että sen takia oli tamman peräännyttävä aivan takaseinälle. Kuitenkin kun annoin ponin tutkia sitä rauhassa, se antoi hyvin levittää rasvaa naarmun päälle. Palkitsin Innan leivänpalalla, kunnes suuntasin vesiboksia päin.

Otin mukaani ämpärin ja sienen, nimittäin olisi jälleen aika puhdistaa Innan ruoka- ja juomakupit. Tällä kertaa tamma ei oudoksunut ämpäriä, sillä olihan se sille jo todella tuttu juttu. Taas oli kuppiin jäänyt hieman kivennäistä, mutta syötin ne ponille kädestä. Kun olin kiillotanut kupit ja tarkistanut vesiautomaatin toiminnan, vein likaisen veden pois, ja kävin rehulassa noutamassa kottikärryt talikoineen. Päätin kokeilla puhdistaa karsinan niin, että Inna olisi siellä myös. Ensialkuun kaikki sujui hyvin, mutta sitten poni tajusi oven olevan auki ja pyrki päästä ulos. Ratkaisin pulman työntämäll kottarit sisään ja sulkemalla oven. Nyt Inna näytti nyrpeää naamaa, mutta ei aikaakaan kun tamma oli taas nuuhkimassa talikkoa ja oli kaikin tavoin tiellä. Kuitenkin sain karsinan puhdistettua, ja vein lannat pois. Hain vielä uuden kottarillisen turvetta Innalle, sillä huomasin pohjan jo melkein näkyvän.

Seuraavaksi en kuitenkaan palauttanut kottareita takaisin rehulaan, vaan putsasin myös Tiian karsinan. Olin kovasti tykästynyt ratsastaa ponilla, sillä se oli kovin herkkä ja mukavan reipas. Tiialla oli muutenkin juuri täydellinen luonne, muttei se toki Innaa päihittänyt. Koska Tiia oli tunnilla, sain rauhassa putsata karsinan. Vilkaisin kelloa, ja totesin että minulla olisi vielä aikaa, joten päätin putsata vielä Totin karsinan. Myöskin tähän ruunaan olin tykästynyt, sillä se vaikutti orvolta, suurin osa ratsastajista nimittäin pelkäsi sitä. Minusta tämä ihastuttava suokkipoika oli todella persoonallinen ja kiva, vaikka sillä olikin hieman useammin huonoja päiviä. Vaikka Totista pidinkin, huokaisin helpotuksesta, kun huomasin sen olevan tarhassa. Nimittäin tämän herran kanssa ei olisi yhteisestä karsinanputsaus- hetkestä tullut kovinkaan miellyttävä Totin sähläävän luonteenpiirteen vuoksi. Kun olin tässäkin hommassa valmis, vein täpötäydet kottarit lantalaan, ja palautin tavarat paikalleen. Sanoin vielä heipat Innalle ja rapsutin sitä turvalta. Nyt olisi pian äitini auto jo pihassa, joten menin parkkipaikalle hyvillä mielin odottelemaan kyytiäni.

Hieno tarina ja kirjotusvirheitä ei ollut. Hienoa että huomasit rivin ja naarmun. Saat tarinasta 35 pistettä

22.3.2011 Ponissa on virtaa!
Huhhuh, ulkona on jo kamalan kuuma kulkea paksussa toppatakissa ja talvikengissä. Aurinko paistaa minkä ehtii, ja lumet sulavat. Tarvon läpimärillä kengilläni talliin ja suuntaan heti ensimmäiseksi vaihtamaan tallikengät ja kuivat sukat. Mukavaahan se on kun tulee kesä, mutta tämän loska-vaiheen voisi kyllä skipata. Seuraavana suorastaan ryntään Innan luo tervehtimään ponia. Siitä onkin aikaa kun olen sen viimeeksi nähnyt, tunnistaakohan edes tamma minua enään.. Huoleni oli aivan turha, kimo poni nostaa turpansa heinistä ja hörähtää iloisena. Juuri tuon halusinkin kuulla, supatin ponille ja rapsuttelin sitä sormet kipeiksi. Hetken päästä Inna päätti taas keskittyä ruokaan ja laski päänsä napostellakseen heinänkorsia. Nappasin harjaämpäristä jo aluksi kumisuan, sillä tammalla alkoi nyt vaihtua talvikarva, joten käsissäni oli jo nyt rapsuttelustakin hurja määrä valkoista karvaa. Sukailin koko ponin läpi ainakin kolmeen kertaan, kunnes karsinan ovella oli jo ihan kunnioitettava kasa tuota ihastuttavaa talvikarvaa. Seuraava oli vuorossa pölyharjalla siistiminen, ja lopuksi vielä selvittelin harjan ja hännän käsin. Päätin taiteilla tammalle harjaan letin, mutta lopputulos ei ollutkaan aivan yhtä hieno kuin mitä olin kuvitellut. Viimeisenä vielä putsasin Innan kaviot ja rapsuttelin sille hetkeksi heipat. Suuntasin kohti satulahuonetta, nyt pääsisivät varusteet kunnon käsittelyyn!

Ensiksi vuorossa oli satula, jonka ensin saippuoin huolella, sitten kuivasin sekä lopuksi vielä rasvasin tarvittavat kohdat. Lopuksi vielä vaihdoin jalustinremmien puolta, jotta ne venyisivät tasaisesti. Jalustimiakin harjasin hieman siistimmäksi, jotteivat ne olisi niin kurassa. Kun satula oli jo paremman näköinen, nappasin suitset. Ensiksi avasin ne kokonaan jotta pääsisin saippuoimaan ne joka kohdasta. Sitten rasvasin remmit sekä kiillotin kuolaimet. Sitten alkoikin palapelin kasaaminen. Remmi sinne, remmi tänne ja tuossa hetkessä suitset olivat jo kauniisti ristitettynä naulassaan. Nyt kelpaisi ponin esitellä puhtaita varusteitaan, ainankin seuraavaan kurapäivään asti. Palasin karsinalle, ja tarkistin vielä Innan vuohiset rivin varalta. Tamma olikin keljulla tuulella, ja nosteli kavioitaan ylös sekä pyöri minkä ehti. Jouduin turvautumaan voimakeinoihin, eli kylmästi sidoin ponin kiinni. Nyt sitä näytti ketuttavan aivan kamalasti ja Inna huiski hännällään mielenosoitukseksi. Taputtelin ponia ja naureskelin sen mökötykselle. Riviä ei näyttänyt enään olevan miltei ollenkaan, onneksi ei ole ollut kuraisia kelejä! Ei aikaakaan kun Inna oli taas nuuskimassa ja tutkailemassa taskujani, eikä jaksanut enään näyttää hapanta naamaa. Päästin ponin irti, ja lähdin kohti satulahuonetta.

Otin Innan suitset, sekä kaivelin ponin kaapista riimunnarun ja itselleni hanskat. Päätin tänään käydä hieman taluttelemassa Innaa. Ensin suunnitelmissa olisi ollut käydä maastossa kävelemässä, kunnes muistinkin loskakelin. Päätin sitten mennä hieman kentälle muistelemaan maastakäsittelyn oppeja. Karsinalla puin ponille suitset päähän, irrotin niistä ohjat ja laitoin tilalle narun. Nappasin vielä matkalla raipan mukaan, josko se tulisi tarpeeseen. Kentällä aloittelin harjoittelemalla pysähtymisiä. Inna tajusi ne hyvin, mutta liikkeelle lähtö oli hieman tahmeaa. Kun treenasimme sitten reippaammin kävelemistä, tamma heräsi ja alkoi toden teolla liikkumaan. Otimme mukaan myös voltit eri vauhdeissa, ja ainankin nopeampi sujui hyvin. Enään ei Inna meinannut pysähtyäkään, mutta tajusi kyllä idean hyvin pian. Poni liikkui hyvin eteen ja pysähtyikin, mutta kun koitin peruuttaa sitä, ei tamma oikein ymmärtänyt. Ensin se vain seisoi paikallaan, mutta muistutuksen jälkeen alkoi hädissään peruuttamaan melkein ulos kentän aidasta. Rauhoittelin ponia ja kokeilin uudelleen pienemmällä pyynnöllä. Nyt taas ei ensin tapahtunut mitään, mutta kun hieman lisäsin apua, tamma peruutti jo hienosti. Lopetin hyvään suoritukseen ja jatkoimme ravaten pitkiä sivuja. Innalla napsahti rallivaihde päälle ja se vaan tahtoi mennä täysillä. Jouduin tosissani pidättelemään yliaktiivista ponia, ettei se jyräisi alleen. Lopulta Inna rauhoittui ja ravasi jo kivasti, rynnimättä.

Koska Innalla näytti olevan vielä virtaa, suljin portin ja irrotin narun. Se saisi nyt juoksennella mielensä mukaan hetken vapaana. Tilanteen tajutessaan poni oikein latasi vauhtia ja singahti täyttä pukkilaukkaa kentän toiseen laitaan. Naurahdin sen hepulille ja katselin ettei vain muita hevosia olisi pihalla. Ne nimittäin voisivat myös saada samanlaisen kohtauksen hurjan ponini nähdessään. Kun Inna oli saanut spurttailla jo sydämensä kyllyydestä ja ylikin, kiinnitin narun takaisin. Kävelimme vielä yhden kierroksen, jotta tammalle taas muistuisi kuinka taluttaessa käyttäydytään. Avasin sitten portin ja lähdin taluttamaan ponia talliin. Tallissa riisuin suitset ja vein ne paikoilleen. Harjailin vielä Innan nopeasti ja puin loimen päälle, sillä nyt olisi tarhailuaika. Puin sitten riimun ja lähdin viemään Innaa tarhaan. Pihalla tamma säikähti jotakin pusikossa, ja meinasi jyrätä alle, mutta kuitenkin tarhaan päästessään rauhoittui eikä hepuloinut sen enempää. Tallissa palautin vielä tavarat paikoilleen, kunnes olikin jo kotiinlähdön aika.

Pahoittelen kovasti kommenttien kestämistä. Mukavaa kun ponin kanssa noita pysähtymis ja peruutusharjoituksiakin keksit tehdä. Kiitos kovasti kun päästit ponin vähän purkamaan energiaa, se olikin mukavasti rauhallisempi taas tunneilla. Saat tarinasta 30 p.

Pitkästä aikaa saavuin taas hoitamaan Innaa. Tamma oli tänään hieman vallattomalla tuulella ja oli koko ajan haistelemassa ja pyörimässä ympärilläni. Minun piti sitoa se kiinni, jottei se astuisi varpailleni. Aloitin harjaamisen varustehuoneesta hakemillani harjoilla. Ensin harjasin Innan pölärillä, ja sitten huolellisesti pehmeällä harjalla. Sitten putsasin kaviot yksitellen tarkistaen samalla, että kengät olivat hyvin kiinni. Putsatessani viimeistä etujalkaa, Inna aivan arvaamatta pomppasi minua päin ja kiskaisi jalan otteestani. En ehtinyt väistää ja kavio pamahti varpailleni. Huudahdin ja työnsin Innaa äkkiä pois. Poni hieman säikähti ja hyppäsi nopeasti sivuun, ja minä istuin käytävälle tutkimaan, oliko tullut pahaa jälkeä. Onneksi jalkani oli suurta mustelmaa lukuunottamatta aivan ehjä. Menin leikkisästi toruen takaisin harjaamaan, ja Inna näytti hieman nolostuneelta ja oli loppuajan kiltisti aloillaan. Viimeisenä vielä selvittelin häntää ensin sormin, ja lopulta harjalla. Samoin tein harjalle. Lopulta tamma näytti oikein siistiltä ja olin ylpeä aikaansaannoksiini.

Sitten irroitin narun ja talutin Innan taas vastakkaiseen karsinaan. Hain kottarit talikoineen ja putsasin Innan karsinan. Sitten päästin Innan takaisin omaan kotiinsa, ja hain taas suitset ja hanskat. Päätin pärjätä ilman raippaa. Karsinalla puin suitset tammalle ja talutin ponin pihalle. Ovella meitä vastaan tuli Miltsun koira, Kamu. Tervehdin koiraa, ja se lähti iloisena seuraamaan. Päätin tällä kertaa mennä maneesiin. Kamu seurari perässämme pirteästä häntää heiluttaen, Inna nuokkui kävellen rauhallisesti ja maneesilla aloin pyytämään siltä hieman reippaampaa käyntiä. Tamma vastentahtoisesti venytti askeliaan, ja oi, kuinka hieno yliastunta sieltä löytyikään. Edelleen Kamu roikkui perässämme, onneksi muita ei ollut maneesissa. Monen käyntikierroksen, voltin ja pysähdyksen jälkeen aloimme ravaamaan. Ensin vain pitkät sivut, ja sitten menimme lävistäjillä hieman lisäten tahtia. Saadessaan takajalat alleen Inna alkoi työskennellä kuten silloin kun olen selässäkin. Kaipasin jo ponin selkään, ja päätin käydä katsomassa löytyisikö vapaita tunteja. Inna keskeytti haaveiluni tekemällä äkkipysähdyksen, sillä se näki jotain kovin pelottavaa maneesin kulmassa. Itsekin aloin ihmetellä, mitä kummaa kolinaa sieltä oikein kuuluu, ja ponia rohkaistuani menin katsomaan. Kamuhan se siellä yritti ahkerasti kaataa estetolppia. Kutsuin koiraa maneesin puolelle ja suljin oven. Mitenköhän se oli sinnekin päässyt? No, koirilla on aina omat juttunsa. Lopuksi jatkoimme vielä parilla ravikierroksella, ja sitten huolellisten loppukävelyiden jälkeen palasimme talliin.

Tallissa riisuin Innalta suitset, vein ne paikoilleen ja annoin sekä Kamulle että Innalle herkkupalan. Molemmat rouskuttelivat namit yhtä äänekkäästi, pikku possuja, tuumailin hihitellen. Päätin vielä putsata Innan satulan. Pesin ja rasvasin satulan huolella, ja harjasin tallipihalla satulahuovankin. Sitten vielä kävin hakemassa ämpäriin vettä, pesin kupit ja pyyhin myös hieman Innan silmiä ja sieraimia. Lopuksi hain tavarani ja kävin vielä taputtelemassa sekä rapsuttelemassa Innaa, kunnes lähdin tietä pitkin bussipysäkille, Kamu perässäni.