Mooan päiväkirja

Maastotunti 1.3.

Sissi - Mooa
Teillä meni myös erinomaisesti, Mooan säikähtelyistä huolimatta. Tamma olisi ollut jo useasti kääntymässä kohti kotitallia laukaten tuli hännän alla mutta rauhoittelit ja hillitsit tammaa todella hienosti. Pysyit myös rauhallisena tamman selässä sen säikähtelyistä huolimatta. Laukatessa Mooa pysyi hyvin muiden perässä eikä kuumunut liikaa. Pysyit hyvin selässä sillä Mooa liukasteli hieman vaikka tammalla hokit olikin.

"Aah..." Heräsin aamulla (yllätys yllätys) puoli seitsemältä. Varmistin vielä kellon ajan, sillä olen aika aamu-uninen. laahustin keittiöön, jossa isäni luki aamun lehteä. Laitoin paahtoleipää aamupalaksi, söin ne ja kun isäni lähti (7:15) luin myös lehden ja pakkasin sen jälkeen koululaukkuni. Pakkaamisen jälkeen ryhdyin pukemaan kouluvaatteet ja pakkasin myös tallille vaatteet mukaan, koska menin heti koulun jälkeen tallille - mitä muutakaan kuin - mooaa hoitamaan. Katsoin kelloa. "o-ou, nyt tuli kiire", sanoin ja lähdin eteiseen pukemaan kiireen vilkkaa kenkiä ja takkia päälleni. Juoksin lähes koko matkan koululle (Onneksi laukkuni oli miltei tyhjä) ja olin aika hengästynyt perille tullessani.

Koulussa ei ollut melkein mitään kiinnostavaa. Musiikkia ynnä muuta, muttei mitään erityisen kiinnostavaa. Kun koulu vihdoin loppui, äitini tuli hakemaan minua tallille. "Moi, voinko jättää laukkuni autoon?" Kysyin istuessani autoon. "Tietenkin. Soita sitten kun tulen hakemaan. Onhan sulla nyt puhelin varmasti mukana?" äitini höösäsi koko ajan. "Kyllä kyllä. Jos nyt vain mentäisiin?" Kysyin. Äitini vain hymyili tietäväisesti lähtiessämme tallia kohti.

Heti tallille päästyäni näin Mooan olevan tarhassa. Valitettavasti oli kurakeli eikä Mooalla ollut loimea. "Voi... Tuon kuran saamiseksi irti pitää kyllä käyttää paljon aikaa. Ratsastus taitaakin venyä vähän.." Mutisin kävellen talliin hakemaan riimunnarun. Otin Mooan kiinni, huomaten vasta silloin että myös Tako oli ulkona. "No, kai voin ottaa sinutkin sisälle saman tien." puhelin ottaen samalla myös siis Takon sisälle. Onneksi olin varuiksi ottanut myös toisen narun. Laitoin ensin Takon karsinaansa ja sen jälkeen Mooan käytävään. Hain hoidokkini harjat ja aloin harjaamaan sitä. "Miksi, oi miksi sinun pitää olla vaalea?" Kysyin Mooalta. Tamma vain katsoi minua tummilla silmillään. Onneksi kuraa oli vähemmän ja helpompi puhdistaa kuin luulin. Sain siis tamman puhtaaksi. Hain Mooan varusteet, ja aloin laittamaan satulaa. Mooa katsoi satulaa kuin yrittäen päättää inhotako sitä vai pitääkö siitä. "Ok. se oli siinä. Sitten kai suitset, vai mitä?" Katsoin suitsia. Mooa oli kuitenkin Ne-suitsethan-eivät-mene-minun-kauniiseen-päähäni- tuulella. Jonkin aikaa pähkäiltyäni sain suitset kuitenkin tamman päähän, ja taputin sitä kaulalle. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle.

Talutin Mooan keskelle kenttää kaartoon. Laitoin ohjat kaulalle ja kiristin satulavyön. Laskin jalustimet ja pidensin niitä pari reikää. "Nyt olet sitten pakallasi, vai mitä?" Mooa katsoi minua viattoman näköisenä. Nousin kevyesti selkään. Mooa meinasi heti lähteä menemään, mutta malttoi silti odottaa kehotustani. Annoin vähän pohjetta, ja tamma lähti talsimaan uraa pitkin. Menin ensin pari kierrosta myötäpäivään pitkin ohjin. Otin lyhyet ohjat toisen kierroksen jälkeen ja vaihdoin suunnan, jonka jälkeen otin kierroksen tai kaksi rentoa ravia, keventäen joka toisella askeleella. Tarkastin että kevensin oikealla jalalla, ja vaihdoin kevennystä huomatessani, että se olikin väärä. Parin kierroksen jälkeen, kun olin tehnyt voltteja ja kaartoja kentän poikki, vaihdoin suuntaa ja jatkoin toiseen suuntaan samalla tavalla. Mooa kulki nätisti, ja melkein jopa muodossa, mutta yleensä se meni kuten tavalliset tuntihevoset, paitsi että Mooa on erityinen. "Saisinpa jonkun sinunlaisesti hevosen, tai mieluummin ponin", mietin ääneen. Otin käyntiin ja tein vielä vähän voltteja ja ympyröitä, jonka jälkeen annoin tammalle pitkät ohjat. Katsoin kelloa, jonka mukaan ratsastin noin 20 minuuttia. "Aika hyvä aika. En suinkaan halua väsyttää sinua. Sinunhan pitäisi vielä kantaa pikkulapsia, ja vähän vanhempiakin ratsastajia", höpisin tammalle. Parin kierroksen jälkeen ohjasin tamman kaartoon ja taputin sitä, ennenkuin tulin alas Mooan selästä. Löysäsin satulavyötä reiän ja nostin jalustimet. Otin ohjat Mooan kaulalta, ja lähdin taluttamaan tammaa talliin.

Vein Mooan karsinaansa, jossa otin tammalta varusteet pois, ja katsoin samalla että tammalla on vettä. Vein Mooan varusteet paikalleen ja otin tamman riimun ja riimunnarun, ja menin Mooan karsinaan. Laitoin riimun tamman päähän, ja aluksi se olisi mieluummin syönyt, mutta laitoin tamman kiinni löysästi. Harjasin Mooan nopeasti ja irrotin sen riimunnarusta. Talutin tamman tarhaan, jossa Tako selvästi jo odotti kaveriaan. Päästin tamman menemään, ja katselin kun se hätisti ensin Takon pois heinien ääreltä ja alkoi syömään kunnon ruokahalulla. Menin itse puhdistamaan ihanan hoidokkini karsinan. Siihen ei onneksi kauan mennyt. Puhdistin myös ruoka- ja juomakupit. Huomasin, että aika oli hurahtanut nopeasti, ja äitini tulisi ihan pian hakemaan minua. Menin hyvästelemään Mooan, ja huomasin samalla kentälle tulleet ratsastajat. "Varmaan tuntilaisia", katsoin heitä vähän aikaa, ja huomasin kaukaa tulevan tutun näköisen auton. Hain kamppeeni ja suunnistin auton luokse, jossa äiti jo odotti. Hyppäsin kyytiin ja lähdimme kotia kohti.

Sori ei mistään parhaasta päästä mutta kelvatkoon. Ja muuten, "Huomenna" on mun tapauksessa määrittelemätön käsite

Jatkon viivästyminen ei haittaa. Suuret pahoittelut kommenttien tulon kestosta. Tarinassa oli hyvää kerrontaa, se kertoi tarpeeksi tarkkaan ja nopeasti. Saat tarinasta 30p.

Hoidan muuten seuraavan kerran tän ja ens viikon aikana. Kun nyt on aika pitkä väli ollut

tästä tarinasta en nyt tiedä kuinka hyvä on, aika pitkään on oleillut koneella.
LAUANTAI

Tulin tallille noin kello 12:15. Olin ajatuksissani, sillä olimme juuri muuttaneet, enkä oikein ollut saanut nukuttua. Kävelin kuitenkin reippain askelin tallin sisälle ja yllätyksekseni kuulin mukavan hörähdyksen. Ilmeisesti Mooa, koko maailman ihanin poni (tai no, ihanin vuonohevonen) oli kuullut minun tuloni. Näin parin muunkin hoitajan olevan paikalla, joten tervehdin heitä, ja menin tapaamaan hoitoponiani, jolle olin ottanut pari porkkanaa mukaan. Katkaisin pienemmän porkkanan neljään osaan, ja annoin yhden Mooalle. Tamma rouskutteli porkkanaa äänekkäästi. Menin Mooan karsinaan, suljin oven, jotta poni ei pääse karkuun ja tarkastin Mooan päästä häntään. "Saat porkkanaa heti, kun olen tarkastanut sinut, okei?" olin jättänyt loput porkkanat karsinan ulkopuolelle, mutta ottanut myös yhden mukaan sisään. Mooa katsoi minua anovasti, enkä voinut kuin nauraa hiljaa ja hymyillä. "No nyt saat porkkanaa, ja terveen paperit", sanoin tammalle ja annoin porkkanan. "Kelpaisiko sinulle pieni manikyyri?" kysyin, ja kävin hakemassa Mooan harjat ja aloin harjaamaan tammaa. Aioin talutella tammaa vähän, ja tutustua siihen vähän. En ratsastaisi tänään, joten riimu ja naru tai suitset riittävät. Puhdistin myös kaviot mietiessäni joitain leikkejä, joita voisi tehdä ponin kanssa maasta käsin. "No mietitään sitä sitten", sanoin lopulta. Mooa katsoi minuun ystävällisellä katseella, kun vein harjat pois ja toin riimun ja narun. "Tästä päivästä tulee kyllä ikimuistoinen", sanoin Mooalle laittaessani riimua tamman päähän. Tamma kuunteli minua korvat hörössä, ja näytti olevan samaa mieltä. Lähdin taluttamaan Mooaa, ja huomasin, että tämä oli jotain mitä se ei ollut ihan vähään aikaan kokenut. Menossa nyt kentälle riimun ja narun kanssa, siis mitä?? Tamma näytti ajattelevan.

Kentällä talutin ensin Mooan kanssa kiemuroita ja voltteja, ja kaikkea siltä väliltä. Puhelin sille niitä näitä, ja tamma tuntui kuuntelevan. Juoksin ja Mooan ravaili tietysti vähän aina välillä, mutta vartin kuluttua lähdimme kentältä pienelle maastolenkille. Minä edelleen taluttajana ja Mooa seurasi. Kävelimme mukavan pienen reitin, ja samalla hyräilin jotain laulua, joka mieleeni nyt tupsahti. Mooa näytti kammottavan vähän kaikki, ainakin aluksi, mutta rauhoittelin sitä, joten se ei tehnyt mitään kauhean erikoista. Hymyilin Mooalle. Vähän ajan kuluttua käännyin takaisin tallille päin. Mooan askel reipastui, kun tulimme lähelle ja talli näkyi jo selvästi. Rauhoittelin tammaa, jotta se ei olisi lähtenyt raviin. Vein tamman tarhaan, jossa se joutui olemaan nyt tällä kertaa vähän aikaa yksin, sillä Tako oli viety talliin. Päästin tamman tarhaan ja kävin katsomassa kelloa. Puoli kaksi, eli minulla olisi vielä puoli tuntia aikaa olla tallilla. Kävin antamassa hoidokilleni porkkanan neljäsosan, ja pakkasin loput palat laukkuuni. Ehdin vielä ottaa Mooasta pari kuvaa, ennen kuin kuulin tutun äänen ja kävelin autoon. Loppupäivä kuluikin kuvien katseluun hoidokistani ja muista hevosista.
THE END

noin...


Mukava tarina, oli hyvää vaihtelua käsitella tammaa taas pitkästä aikaa maastakäsinkin ja viedä se maastoilemaankin. Kannatan ehdottomasti maastokävelyitä, jospa tamma alkaisi vähitellen oppia sielläkin vähän rentoutumaan vielä lisää. Saat 23p.