ENSIALKUUN!Syvimmät pahoitteluni vaivasta, mutta koska freebok-vieraskirja ei antanut minun lisätä tekstiäni, jouduin kirjoittamaan tänne.
Anteeksi, anteeksi, anteeksi!! Toivottavasti tarinani olisi sen arvoinen
Tulin tallille myöhään illalla. Tarkoitukseni oli mennä vähän kokeilemaan millaista Rayn hoitaminen oli. Saapuessani talliin minua odottikin jo tallin omistaja Miltsu minua.
“Heippa, minun nimi on Miltsu, ja omistan tämän tallin, sen varmaan jo tiedätkin.” hän hymyili minulle.
“Juu.” vastasin, kun en keksinyt mitään parempaakaan, jonka saisin ulos suustani.
“Tule, niin näytän Rayn sinulle!” Miltsu sanoi. Nyökkäsin, ja kävelin hänen perässään tottelevaisesti.
Kävelimme ulos, ja siellä keskellä tarhaa ruuna seisoskelikin. “RAAAYYYY ! “ tallin omistaja huudahti ja pian tämä ravasikin jo tarhan portille. “Noniin, tässä tämä sinun pieni äkäpussisi sitten onkin!” hän naurahti. “Oi, ompas se suloinen!” huokaisin, kun katselin kimoa connemaraa.
“Uskon, että selviät sen kanssa tästä eteenpäin. Voit käydä tänään ratsastelemassa, älä tee mitään kauheaa rääkkiä, sillä on takana raskas päivä. Jos mielesi tekee, voit hypätä pari pientä pystyä.” Miltsu vannotti. “Sen lupaan” vastasin.
Otin Rayn kiinni. Se olisi niin paljon mieluummin jäänyt syömään tarhaan, kuin lähteä takaisin talliin.
Matkan aikana se ensimmäisenä vähän testasi minua yrittäen väkisin mennä syömään vihreitä ruohotupsuja tarhojen vieriltä ja rynniä eteeni. Sain sen kuitenkin omasta mielestäni ihan hyvin hallintaani, ja lopun matkaa kävelimmekin jo yhteisymmärryksessä. “Kuules ukkoseni, meistä taitaa tulla kavereita, kunhan emme anna periksi missään vaiheessa!“ kerroin ponille joka käveli kärsivällisesti vierelläni.
Koska oli vieläkin niin nätti ilma, halusin välttämättä harjata sen ulkona puisella puomilla.
Hain sisältä vain harjat, ja sitten aloinkin jo sukia ruunaa huolellisesti läpi. Se vähän luimisteli välillä ja huiskutti häntäänsä uhkaillakseen, mutta pysyin tyynen rauhallisena, eikä se tehnyt yhtään mitään.
Harjasin myös sen harjan ja hännän, ja koska häntä oli aikamoinen takkupesäke, täytyi minun hakea sisältä tallista harjanselvitys suihke. Sen laitosta ei Ray tykännyt yhtään, vaan vähän steppaili paikallaan. “Nooh nooh, äläpäs stressaa tämmöisistä, ei se sinua tapa, vaikka vähän suihkutteleekin.” rauhoittelin ponia.
Hain varusteet sisältä. Minulla oli pieniä ongelmia niiden löytämisessä, mutta kuitenkin sain ne käsiini.
Katsoin kaapista hoitovihkosta listaa, missä luki kaikki mitä sille piti laittaa. Ulkona ripustin satulan ja suitset koukkuun roikkumaan, ja sillä aikaa laitoin etu- ja takajalkoihin suojat. Sen jälkeen pistin suitset ja satulan. Satulavyön kiristyksestä ei Ray tykännyt yhtään, vaan nitisti korvat niskaan ja kirskutteli hampaita. Sain sen kuitenkin tehtyä. Suitset ruuna kuitenkin antoi minun laittaa helposti. Vedin kypärän päähäni, hanskat käteen ja ratsastuskengät jalkaan. Säädin jalustimet oikean kokoisiksi, ja pomppasin kyytiin. Annoin vähän pohjetta, johon Ray reagoi hieman turhan reippaasti. Siinä vaiheessa Miltsu ryntäsi paikalle. “Ainiin, anteeksi, mutta unohdin sanoa, että älä käytä Raylle paljoa apuja. Se on erittäin herkkä.” hän kertoi. “Ahaa. Kiitos tiedosta.” hymyilin.
.Venyttelin ruunaa huvin tehden voltteja, etuosakäännöksiä ja ratsastusradan eri teitä.
Kun siirsin Rayn raville, se vähän kritisoi taas vetämällä pari kiivasta pukkia ja vinkaisemalla.. Sain miettiä, mitä tein väärin, ja kun pienensin apujani roimasti, alkoi taas yhteistyömme toimia.
Teimme samoja harjoituksia, kunnes saimme kaiken toimimaan oikein.
Otimme vähän laukkaakin, joka onnistui hyvin. Ensin Ray vain vähän pöyhenteli ja sähläsi pomppien paikallaan, vetäen uskomattomia kiitopätkiä sunmuuta mukavaa. Sain sen kuitenkin rauhallisesti, ja kukaan ei edes tiedä, kuinka iloinen olin kun huomasin ponin hakevan peränantoon. Hymyilin pakostakin. Kentän toisessa päässä oli pari pientä pystyä, noin 60 cm korkeita. Ohjasin hyvässä laukassa kulkevan Rayn ensimmäiselle, jolla se ponnisti kaukaa ja liisi esteen helposti yli. Olin ihan yllättynyt, kuinka hyvät sen hyppylahjat olivatkaan.
Ruuna kiihdytti vauhtiansa vähän turhan lujaksi, jolloin käänsin sen voltille. Laukattuani uuden kierroksen ohjasin sen uudelleen esteelle.
Jälleen kerran se teki huikean loikan, jossa jäi tällä kertaa uskomattomasti ilmanvaraa.
Taputtelin sitä aivan hurjan paljon. “Ray, olet sinä upea! Minusta tuntuu, että jonain päivänä me vielä liidämme kilpakentillä.” silittelin yhä puuskuttavaa ponia. “Kunhan saadaan vähän lihasta sinulle, niin hyvä tulee!”
Otin vielä loppuun rentoa ravia, jossa se sai taivuttaa kaulaansa eteen ja pärskyttää kunnolla. Sain sen nostelemaan jalkoja ravipuomeilla, ja sitten siirryimmekin jo käyntiin.
Käänsin Rayn kaartoon, ja laskeuduin alas selästä. Taluttelin sen takaisin puomille. Riisuin ponilta varusteet, ja vein kaikki paikalleen. Harjasin Rayn vielä kerran, ja tarkistin, ettei kavioissa ollut kiviä tai muuta ‘mukavaa’.
Sen karvasta irtosi hurjasti hiekkaa, niin paljon että auringon säteillessä varjoon hiekkahiukkaset kimalsivat.
Otin Rayn irti puomista, ja vein sen pesukarsinaan. Laitoin sen kiinni, mutta tästähän ruuna ei tykännyt laisinkaan!
Se ravisteli päätään niin, että kettingit kilisivät ärsyttävästi. Kun aloin letkuttamaan jalkoja, se kuopi maata protestimielessä, jolloin komensin sen olemaan kunnolla. Se totteli yllättävää kyllä heti ensimmäisellä kerralla.
Lopuksi laitoin vielä kylmettävää linimenttiä sen pieniin jalkoihin, joka rentoutti Rayn aivan täysin. Se lähes nukahti toimenpiteessä, joka sai minut ihmettelemään asiaa. Kaipa se oli niin väsynyt. J
Otin sen irti, ja pistin karsinaan. Siellä se meni heti piehtaroimaan. Kuvasin kamerallani kun se näytti niin nauttivan rentoutumisen hetkestä.
Menin vaihtamaan vaatteeni siisteimpiin, ja jutustelin hetken muiden hoitajien kanssa. Kirjoitin hoitovihkoon, ja lähdinkin jo bussipysäkille odottamaan huomista päivää ja uusia juttuja ! J
Anteeksi vastauksen kesto, ei haittaa vaikka tänne kirjoitit. Kun sen osaat, voit varmaan kirjoittaa hyvin tännekkin? Siirsin tarinan tänne kun olit sille luonut oman topsun, se ei haittaa mutta jos jatkossa kirjoittaisit tänne Rayn hoitopäikkyyn kaikki tarinat niin foorumi pysyy siistimpänä ?
Sitten kommentit tarinaan: Se oli oikein hyvän mittainen ja kirjoitusvirheitä löysin seasta vain pari. Nousit ehkä hieman turhan aikaisin jo ruunan selkään ajatellen että olit vasta ensimmäistä kertaa tallilla. Erityisesti hyppäämistä en ihan ekoilla ratsastuskerroilla toivo mutten ole asiasta missään maininnut joten se ei nyt maata kaada. Oli hienoa että käytit myös muita tallin henkilöitä tarinassasi ja olit lukenut myös ruunan hoito-ohjeet. Hienoa että hieman virutit ponin jalkojakin vaikkei se siitä hirveästi tainnut pitää. Saat tarinasta hmm... 25p. 
Pääsivu 
