Tulin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Romppua. Olimme aiemmin Miltsun kanssa sopineet, että menen sillä pari kertaa kuukaudessa, jotta herra hieman oppisi ratsastuksen saloja sekä minä itse saisin myös hieman kokemusta nuorista hevosista. Pyysin jo viime kerralla Miltsua laittamaan Rompun kuntoon, jotta voisin heti kavuta selkään. Aivan, siellä ruuna jo katseli valppaana karsinastaa ulos ystävällisellä ilmeellä. Tervehdin ruunaa rapsuttelemalla sitä rauhallisesti ja juttelemalla sille. Miltsu sanoi, ettei voisi valitettavasti tulla katsomaan ratsastustani, sillä hänen olisi lähdettävä vetämään maastoa. Jo karsinassa mittailin jalustimia, sillä en kuitenkaan heti halunnut lähteä ratsastamaan vieraan hevosen kanssa. Huomasin Rompusta, että se oli todella asiallinen ja ystävällinen, mutta toisaalta en ihmettelisi vaikka siitä löytyisikin hurjasti vauhtia, kuten Miltsu oli kertonut. Kun totesin meidän tutustuneen jo tarpeeksi, nostin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti maneesia.
Kiristellessäni satulavyötä huomasin todellakin jännittäväni. Kuitenkin ennen kuin kapusin selkään, rauhoittelin itseäni, ja pian tunsin olevani aivan rento. Selässä kököttäessäni huomasin, kuinka iso Romppu tosiaan on, ainakin Innaan verrattuna. Vaikka ruuna hieman steppaili jalustimia säätäessäni, sain sen sentään hieman jo hallintaan. Kun pienen pienillä avuilla siirsin Rompun käyntiin, se oikein pyrähti kävelemään. Pidin koko ajan ainakin puolipitkät ohjat, jottei se veisi ihan oman päänsä mukaan. Kun kokosin ohjat, ruuna alkoi heti kävelemään jännittyneenä ja kankeana. Yritin istunnalla saada sitä rentoutumaan, mutta pian huomasin jännittäväni itsekin. Pysäytin Rompun, ja huokaisin pitkään. Se auttoi, ja huomasin olevani jo aivan rauhoittunut. Se näköjään tepsi myös Romppuun, sillä ruuna jatkoi matkaa rauhallisesti ja rennosti. Keräilin taas hieman enemmän ohjia ja aloitin tekemällä joka kulmaan ja sivujen keskelle ympyrät. Välillä vaihtelin ympyröiden kokoja pienemmiksi ja suuremmiksi saadakseni hieman enemmän tuntumaa ruunaan. Kun vaihdoin suuntaa, pyysin Romppua hieman lisäämään käyntiään, ja se onnistui hyvin, sillä ruuna antaa aina parhaansa. Tein ympyröitä ja voltteja myös tähän suuntaan. Aina välillä huomasin jännittäväni, joten huokaisin ja jatkoimme matkaa. Vähän ajan kuluttua ratsastus alkoi jo olla luontevaa, ja kaikki kankeus oli tiessään.
Kun tuumasin käyntiverryttelyn riittävän, siirsin Rompun pienellä pohjeavulla raviin. Tarkoitukseni oli mennä pätkä harjoitusravissa, mutta totesin keventämisen taas hieman rauhoittavan ravin tahtia. Tein nyt myös pari ympyrää ravissa, kunnes käänsin kokonaan pääty-ympyrälle. Yritin hieman asettaa ruunaa sisäänpäin, ja se alkoi jo hieman taipuakin. Päätin kokeilla myös asetusta hieman enemmän, mutta se näytti olevan Rompulle liikaa. Se hermostui ja alkoi viskomaan päätään. Niinpä rauhoitin taas ravin ja asetin vain pikkuisen. Nyt ruuna vaikutti tyytyväiseltä ja taipui taas hienosti. Vaihdoin sitten suuntaa ympyräleikkaalla ja samalla istuin harjoitusraviin. Romppu luuli minun pyytävän laukkaa ja alkoi kiihdyttämään raviaan. Pidätin reippaasti, ja sain ruunan pidettyä ravissa. Asettelin taas sisäänpäin, mutta huomasin tämän suunnan olevan Rompulle vaikeampi. Se ei kääntynyt yhtä hyvin ja taipuikin vähemmän. Asettelin kuitenkin pikkuhiljaa ja pian ruuna alkoi jo myös tähän suuntaan joustamaan hyvin. Siirsin siinä vaiheessa hetkeksi käyntiin, ja annoin taas vain puolipitkät ohjat. Tähän mennessä vaikutelmani Rompusta on erittäin positiivinen, vaikkakin vauhtia piisaa ihan sopivasti. Mutta vaikka ruuna on hieman reippaammasta päästä, se ei lainkaan lähde käsistä, ainakaan ravissa.
Kun olimme kävelleet parisen kierrosta, vaihdoin täyskaarrolla suuntaa, ja siirsin taas raviin. Jo heti alkuun Romppu oli jo kuulolla, ja huomasin sen tottelevan apuja hienosti. Ikäänsä nähden Romppu pärjää oikein hyvin, sillä nuoreksi hevoseksi nämä harjoitukset eivät ole niin kauhean helppoja kuin luulisi. Käänsin taas ympyrälle, mutta vaihteeksi toiseen päätyyn. Seuraava harjoitus olisi vaihtaa pääty-ympyrästä keskiympyrään, ja sitten taas seuraavaan ympyrään ja takaisin. Päätin jatkaa harjoitusravissa, jottei kevennyksen vaihdot häiritsisi hevosta. Ensimmäinen ympyrä onnistui asetuksineen päivineen hienosti, mutta kun käänsin keskiympyrälle, en ilmeisesti ollut valmistellut kovin hyvin, vaan Romppu hätääntyi liian äkkinäisistä avuista. Kuitenkin pian Romppu oivalsi tehtävän idean ja kulki taas pienestäkin avusta. Seuraavaa ympyrän vaihtoa osasin jo valmistella paremmin, ja se sujui jo varsin luontevasti. Päätin lopettaa harjoituksen hyvään suoritukseen, ja jatkoin uraa pitkin.
Seuraavaksi oli aika kokeilla laukkaa. Ajattelin Rompun pysyvän paremmin käsissä ympyrällä, joten käänsin taas ihan varmuuden vuoksi keskiympyrälle. Ravailin hetken saaden vielä tuntumaa ja varmistaen pidätteen menevän läpi. Sitten istuin rauhallisesti alas satulaan, ja annoin laukkapohkeet. Romppu hypähti laukkaan ja oli heti vauhdissa. Hieman säikähdin, mutta sain kuitenkin miltei heti ohjastuntuman takaisin. Rompun laukka oli tahdikasta ja mukavaa, hyvin pyörivää. Mutta aina tiukemmissa kulmissa laukka meinasi laukka muuttua nelitahtiseksi, mutta pieni pohjemuistutus piti laukan yllä. Toisaalta suoremmilla teillä ei pohje olisi tullut kysymykseenkään, sillä sai olla koko ajan pidättelemässä. Huomasin Rompun laukan aina välillä kiihtyvän, joten jouduin välillä pidättelemään jo hieman kovemminkin. Kun päätin että voisimme jatkaa laukkaa uraa pitkin, ruuna taas alkoi laukata kovaa. Viimeistään kulmissa oli se aina saatava kiinni, joten pidättelin usein. Kun seuraava pitkä suora lähestyi, Romppu ponnisti lujaan laukkaan. Näköjään sillä oli hieman ylimääräistä energiaa. Istuin tanakasti kyydissä ja pidättelin minkä jaksoin. Kun käänsiin uudelleen ympyrälle, Romppu huomasi hanattelujen olevan jo ohi ja alkoi tahdittamaan laukkaansa. Lopulta huomasin Rompun kulkevan hyvää kolmitahtista laukkaa, joten siirsin raviin ja vaihdoin suuntaa. Tähänkin suuntaan otin hieman laukkaa, mutta vain pari kierrosta. Tällä kertaa Romppu pysyi alusta asti hallinnassa, eikä lähtenyt kaahottamaan. Koska tarkoitukseni oli mennä vain hieman laukkaa, siirsin miltei heti raviin.
Ravailin rauhalliset loppuravit tehden jälleen paljon suunnanmuutoksia ja ympyröitä. Nyt lopputunnista Romppu kulki jo hyvin rennosti turhaa jännittämättä. Vaihdoin vielä kerran ravissa suuntaa, kunnes siirsin käyntiin. Kävelin vielä pari kierrosta jäähdytellen huolellisesti. Sitten käänsin kaartoon ja taputtelin ruunaa hurjasti. Romppu oli ollut todella mukava ratsastaa, eikä lainkaan yhtä helppo kuin jotkut muut ratsastuskoulun hevoset. Olin todella tyytyväinen ruunaan, ja toisaalta myös itseenikin, olin saanut myös hyvin itseni rauhoiteltua. Rompulla olisi jatkossakin aivan varmasti ihana ratsastaa. Laskeuduin sitten satulasta ja nostin jalustimet sekä löysäsin satulavyötä. Lähdin sitten taluttamaan Romppua talliin. Karsinalla riisuin ruunalta varusteet ja harjasin siltä ratsastuksen aikana tulleet liat. Lopuksi vielä puhdistin kaviot ja rapsuttelin hetken Romppua. Herra oli aivan puhki sille rankasta treenistä, ja alkoi torkkumaan. Päätin jättää sen rauhassa lepäämään, ja kävin vielä satulahuoneessa pyyhkimässä Rompun suitset sienellä. Sitten kävin raportoimassa Miltsulle ratsastuksesta ja Rompusta, kunnes kuulin kyytini saapuvan pihalle. Ennen lähtöäni kävin vielä moikkaamassa Rompun sekä rapsuttelemassa Innaa.
Oikein mukava tarina. Kivasti kuvailit ratsastusta ja Romppu vaikutti ihan hyvin menevän kanssasi. Saat tarinasta 40pistettä. Ihan varmuuden vuoksi kysyn että muistathan kirjoitella tuon tarinatunnin tarinan? 
Pääsivu 
